Miten suhtaudun, olisinko kiitollinen?

Äiti pelasti palavasta talosta rakkaan vauvansa henkensä uhalla, sillä seurauksella että hänen kasvonsa paloi pahasti.

Hän hoiti, kasvatti ja rakasti lastaan. Pienen tytön mielestä, äidin arpiset kasvot olivat maailman suloisimmat kasvot, josta huokui rakkautta, hellyyttä ja turvallisuutta.

Tytön ollessa nuori, äiti käveli kaupungilla ja sattumalta tyttö tuli kavereineen häntä vastaan kadun toisella puolella, hän hymyili tyttärelleen. Samalla joku tytön kavereista sanoi; katsokaa, kuka tuo ruma nainen on! Myös toiset ivasivat; hirvittävän näköinen! Tunnetko sä sen? Tyttö sanoi; en tunne ja käänsi päänsä. Äiti näki ja kuuli mitä hänen oma rakas tytär sanoi, se sattui sisimpään enemmän kuin se tuli, joka oli polttanut nuo arvet hänen kasvoilleen pelastaessaan tyttöä palavasta talosta.

Mutta hän (Jeesus) on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Jes.53:5-6.

Jeesus teki enemmän kuin tuo äiti. Kiellänkö vai vastaanotanko Hänen Rakkautensa!

Jukka-Pekka Halonen (Julkaistu Komiat lehdessä 2016 viikkolla 34)