Viikko sitten vietettiin tuhkakeskiviikkoa, katumuksen päivää, josta alkoi pääsiäistä edeltävä 40 arkipäivää kestävä paastonaika. Esikuvana paastolle on ollut se, että Raamatun mukaan Jeesus oli erämaassa syömättä ja juomatta tuon 40 päivää. Hän vietti ajan rukoillen ja paastoten.

Tällä paastonajalla on ruoasta pidättäytymisen lisäksi muitakin merkityksiä. Paastonaika antaa kristitylle mahdollisuuden oman hengellisen tilan pohdinnalle ja Jumalasuhteen vahvistamiselle. Paastonaika vie meitä kohti kristikunnan suurinta kärsimystä, mutta myös suurinta juhlaa – pääsiäistä. Ilman pääsiäistä meillä ei olisi mahdollisuutta pelastua.

Raamatusta löydämme myös kehotuksen paastoon,johon Jumala mielistyy; meitä käsketään päästämään sorretut vapaiksi, ruokkimaan nälkäiset, vaatettamaan alastomat ja majoittamaan kodittomat. Jumalan mielenmukainen paasto on siis luopumista jostakin, toisen hyväksi ja auttamiseksi. Tullessaan maailmaan Vapahtajamme luopui kaikesta taivaallisesta rikkaudesta, kirkkaudesta ja kunniasta. Hän alentui elämään ihmisenä ja kärsi syyttömänä ristin kuoleman syntisten edestä. Minun ja sinunkin. Kuitenkaan Hän ei jäänyt hautaan vaan nousi kuolleista ja otti jälleen asemansa taivaallisissa.

Tuohon ylösnousemuksen juhlaan paastonaika meitä vie. Viettäkäämme paastonaikaa,miten sitten paastoammekaan,iloiten ja ylistäen Jumalaa, kertomalla muillekin ilosanomaa pelastavasta Jeesuksesta.

Komiat-lehti 8.3.-17