Mistä muusta mummut niin mielellään kertoisi kuin lastenlapsista. Niinpä kirjoitan minäkin. Meillä mummulassa oli ensimmäistä kertaa yksin yökylässä Aada 3v. Nukuin Aadan kanssa samassa huoneessa. Keskellä pimeää yötä heräsin ja huomasin, että pikkuneiti on hereillä. Jonkin ajan kuluttua Aada lauloi kirkkaalla äänellä: ” näenkö Mestarin kasvot? näenkö Mestarin kasvot?” Sen jälkeen oli pitkään hiljaista ja sitten vielä kerran kajahti: ”näenkö Mestarin kasvot?”

Kyseinen laulu oli cd:ltä, jota olimme hetki sitten lainanneet Aadan kotiin. Minua tuo tapahtuma kosketti valtavasti ja tuli tippa silmään. Mietin jännittikö pientä ihmistä ensimmäinen yö yksin pois kotoa ja hakiko hän turvaa Mestarin kasvoista? Osaanko itse yöllä valvoessa hakea lapsen lailla turvaa Mestarin kasvojen katselemisesta vai murehdinko menneisyyttä ja pelkäänkö tulevaisuutta?

Viime aikoina olen miettinyt muutenkin Jeesuksen kasvoja, koska luen Taivaan rajalla kirjaa. Se on täynnä ihania kuvauksia Jeesuksen kasvoista. Raamatussa Apt. 2:28 jakeen lopussa sanotaan …Sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä ja Ilm. 1:16 …Hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, joka täydeltä terältä paistaa. Kukapa ei tykkäisi auringonpaisteisista ja rakkaudentäyteisistä kasvoista!

Katsotaan Jeesukseen

Erja Halonen