Nelivuotias tyttäremme oli ollut muutaman tunnin mummolassa. Mieheni mennessä hakemaan häntä, tyttäremme oli kertonut leikkineensä piilosta; ensin mumman kanssa ja kun mumma ei enää leikkinyt, sitten nuken kanssa. Isänsä tietysti kysyi tytöltä, että kuinkas nukke etsii tai menee piiloon, johon tytär vastasi: minä vein nuken piiloon, mutta mä en katsonut mihin mä kävelen.Jutun kuullessani nauroin. Mutta niin kuin usein ennenkin, pienet arkielämän asiat alkavat poikia ajatuksissani pohdintoja.

 
Kuinka usein me ihmiset kuljemmekaan katsomatta mihin kävelemme! Joskus joku voi huomata kuljettuaan hetken, että nyt on väärä suunta ja palaa takaisin. Toisinaan kuitenkin käy niin, että ihminen on kulkenut niin kauan katsomatta minne kulkee, että on lopulta ihan eksyksissä – niin eksyksissä, että tietä ei löydy oikein mihinkään suuntaan. Joskus taasen elämä vain menee menojaan ja me sen mukana. Eikä siinä mitään, jos elämän matkan varrelle mahtuu kaikenlaista hyvää ja elämä on elämisen arvoista, niin itselle kuin kanssaeläjille.

 
Psalmin kirjoittaja sanoo “ Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” Kuinka ihanaa on, jos ihminen saa koko elämänsä kulkea Jumalan sana ohjeenaan. Kuitenkin paljon on meitä, jotka olemme elämässä kulkeneet jossain kohtaa harhaan. Raamattu kehottaa etsimään Herraa ja huutamaan häntä avuksi. Sekin on ihanaa, kun saa tulla sille paikalle elämässä, että saa huutaa Herran puoleen ja Hän viipymättä vastaa. Mutta tiedätkö, että kun olet niin hukassa, ettet itse osaa, etkä kykene etsimään tietäsi, niin Hän etsii sinut. Ja kun Jeesus tulee sinun pimeyteesi ja ojentaa sinulle kätensä, tartu siihen! Hän nostaa sinut piilopaikastasi ja pimeydestäsi ja kantaa sinua kuin Hyvä Paimen kadonnutta lammasta. Ja kun sinä vahvistut ja alat kulkemaan, Jeesus kulkee sinun kanssasi. Hän ei sinua hylkää eikä jätä, ei milloinkaan. Ota sinäkin vastaan Jumalan armo, tänään voi olla sinun pelastuksen päivä!

 
Siunausta sinulle!